Olemmeko hirviöitä kahlittuina sataan ja yhteen persoonaan?
Olen pohtinut sosiaalista älykkyyttä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Ja tietenkin myös osana blogimaailmaa. Voi siis kauheeta!
Enpä ole vielä edes esitellyt itseäni, vaikka pääsittekin kurkistamaan sieluuni edellisessä postauksessa. Kiviäkin varmasti kiinnosti. Äskettäin tapahtuneen pääkopan tuulettamisen jälkeen en halua todellakaan ikävystyttää lukijakuntaani kovinkaan syvällisellä psykoanalyysillä. Sillä tuskinpa tiedän itsekään kuka tai mitä olen. Tiedättehän, elämme post-modernia aikaa. Eikä minuus ole ehjä – se tarjoaa vain kulissit, joissa tapahtuu. Sun elämässäs mitään tapahdu.
Valitsemme todellisessa maailmassa (IRL) erilaisia rooleja eri tilanteisiin – miksipä ei Internet-maailmassakin – ja se kuinka fiksusti osaamme roolimme valita, kuvastanee sosiaalisen älykkyytemme tasoa. Se on näin. Jokin silti hämää minua tässä systeemissä suunnattomasti.
Olen pohtinut sosiaalista älykkyyttä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Ja tietenkin myös osana blogimaailmaa. Voi siis kauheeta!
Enpä ole vielä edes esitellyt itseäni, vaikka pääsittekin kurkistamaan sieluuni edellisessä postauksessa. Kiviäkin varmasti kiinnosti. Äskettäin tapahtuneen pääkopan tuulettamisen jälkeen en halua todellakaan ikävystyttää lukijakuntaani kovinkaan syvällisellä psykoanalyysillä. Sillä tuskinpa tiedän itsekään kuka tai mitä olen. Tiedättehän, elämme post-modernia aikaa. Eikä minuus ole ehjä – se tarjoaa vain kulissit, joissa tapahtuu. Sun elämässäs mitään tapahdu.
Valitsemme todellisessa maailmassa (IRL) erilaisia rooleja eri tilanteisiin – miksipä ei Internet-maailmassakin – ja se kuinka fiksusti osaamme roolimme valita, kuvastanee sosiaalisen älykkyytemme tasoa. Se on näin. Jokin silti hämää minua tässä systeemissä suunnattomasti.
Yhteiskunta siis selkeästi pakottaa meidät joko näyttelemään tai olemaan menestymättä. Olemmeko patologisia valehtelijoita, jos menestymme? Olisikohan valehtelu sittenkin liian vahva sana? Sillä voisimmeko ehkä mieltää tämän roolihyppelyn – siis asettautumisen eri tilanteisiin niihin soveltuvalla tavalla – minuuden eri tasoiksi?
Mutta siis hey, aloittakaamme tänään elämämme sosiaalisena eläimenä. Se olisi varmasti kiinnostava kokemus.
Jotakin muutakin piti herjata. En nyt muista mitä.
Ei kaikkea voi saada heti.
Haluaisin käyttää kirjoittamista tunteiden ilmaisuun. Ihailen sellaisia tekstejä, jotka herättävät tunteita. Melankolisetkaan tunteet eivät välttämättä ole pahasta. Ei aina tarvitse elää pikkujoulu-hengessä (vaikka se onkin toisinaan piristävää). No, lässyti-lässyti. On päästettävä se sisäinen mörkö vapaaksi, jota kaikki pelkäsivät, ja joka kulki pitkin Muumilaaksoa jäädyttäen kaikki kauniit kukat koskettuaan niihin. Nii-iiii-in julma ja kaunis kohtalo!
Tiedättehän,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti