Maailma On Absurdi

Luolassani on aika hiljaista. Ei täällä käy varmaan kukaan tutustumassa nyrjähtäneisiin sielunmaisemiini... tai siis luolamaalauksiini. Eipä se ole ihmeellistä, sillä tekstieni taso pyrkii laskemaan joen virran mukana. Nykyisin sade nimittäin rytmittää elämääni kellon sijasta. [Älkää kysykö enempää].

Taisin ryhtyä tähän puuhaan hieman liian mahtipontisesti, kattiloita(kin) kalistellen. Ajattelin kirjoittavani tänne vain niitä viisaita sanoja ja puhua vain suurista asioista, mutta eihän sellainen kiinnosta enää ketään [paitsi minua]. Tyyppien mielestä toisten ihmisten elämän tirkistely on kiinnostavaa. Arkisia aspekteja en halua blogissani tarjota. Olenhan pieni ja musta, vihainen peikko!


En oikeastaan enää edes oikein muista plookkini alkuperäistä missiota. Hassuja harhojani selittäen ja läpikäyden haluan ottaa selvää tästä universumista [ah, universumi on oma pääni]?

Tykkäilen tästä kohtauksesta. Tuollaiset tanssiaiset olisi kivat. Mr Jones Jarethina on kyllä hieman pelottava tapaus. Paitsi silloin kun se on pöllömuodossa, mutta sitä pääsee näkemään ani harvoin.

Kasari-fantasiasta muihin juttuihin. Eiiiih. En tiedä miksi käytän yhä aktiivisesti sanaa "juttu" - sillähän on ihan liikaa merkityksiä puhekielessä. "Asia", "tarina", "suhde" ja ties mitä muuta!

Tänään kulkiessani pimeässä aamunkoissa jostakin pälkähti mieleeni erilaisia kauhutarinoita. Kirjoittelin joskus aikoinaan itsekin sellaisia. Kauhutarinoiden ongelma on kliseisyys. Tajusin Mr Kingin tarinoita muistellessani, että en ole ikinä kirjoittanut vampyyrikertomusta. Siitä tulisi varmasti sopivan korni ja huisi. Täytyy paneutua aiheeseen tosissaan ennen kirjoittamisen aloittamista. Tämän hetken tietämykseni perustuu lähinnä, ööh...



Vampyyreillä on terävät hampaat ja ne ei tykkää valkosipulista.







[Kiitos ja näkemiin]