Sydäntä Sykähdyttää

Oletteko katselleet koskaan pilviä, jotka lipuvat taivaan meressä synkkinä mustina joukkoina? Levottomia sieluja, jotka vaeltavat paikasta toiseen tietämättä mihin jäädä.

On romanttista ajatella, että pilvillä(kin) olisi sielu. Tiedättehän, illan hämärtyessä pilvet tummuvat tummumistaan ja sekoittuvat vielä hetken siniseen, mutta pian jo mörönmustaan yöhön. Ajatuksilla on tapana synkentyä iltaa kohden, jos uppoaa niihin liian syvälle.

(Toisin sanoen: pilvet lipuvat äärettömyydessä kuin vaanivat pedot. Tuijottaessa niitä tajuaa pienuutensa ja ahdistaa ajatus siitä, miten paljon kauniita asioita sitä jättääkään huomioimatta päivittäin!)

Oih.

Silmäni hakevat jatkuvasti katseellaan jotakin sydäntä sykähdyttävää. Jos onnistun näkemään oikeanlaisen kohteen, niin yritän tallentaa kuvan mieleeni mahdollisimman tarkasti - ihan kuin muka voisin omistaa sen. Aivan kuin kuva voisi tuoda minulle lohtua heikkona hetkenä. Joskus säväyttämään riittää eloisa, pörröinen orava natustelemassa käpyä sammalmättäällä. Toisaalta myös palava kynttilä pimeässä huoneessa voi olla erityisen romanttinen (edellyttäen tietysti, että kynttilä on sijoitettu verhottoman ikkunan eteen ja ikkunasta näkyy hiljalleen maahan putoilevia, massiivisia lumihiutaleita).

Rumatkin kuvat saavat kauniin sävyn, jos ajattelee niihin sisältyvää haikeutta ja melankoliaa. Öljyläikkä keskellä parkkialueen asfalttia tai kosketus metalliseen seinään pakkasyönä - ne ovat kuolema.

Mieluummin kuitenkin keräilen itsessään kauniita asioita. Eikä niiden tarvitse edes olla oksettavan kliseisiä... Kadulle parkkeeratun auton lumiseen takaikkunaan oli joku sormellaan kirjoittanut M + S ja hahmotellut ympärille herttaisen sydämen!

Sellaisistakin asioista voi elää. Jos siis on romanttinen höppä.