torstai 29. marraskuuta 2007

Hurmaava Prologi

Minulla ei sitten ole mitään sanottavaa. Ainakaan tänään. Mutta hei, en tiedä missä muussakaan muodossa voisin olla yhtä aktiivisesti sanomatta mitään? Runous on hupsuille, proosa lahjakkaille ja novellit nopeille. Pitäisi varmaan alkaa poliitikoksi, niin voisi puhtaimmillaan harrastaa sanomatta jättämistä. Siis sillä tavalla, että suusta kuitenkin tulisi jotain. En myönnä, en kiellä.

No voi hyvää päivää, osaanpa muuten aloittaa kuivan nuivasti. Poliitikot ja kaikkea. Eiii.

(Ei sillä, etteikö murto-osa tämän hetken eduskunnasta olisi ihan okei. Hah.)

Lukija pidättää haukotusta, silmäilee rivin sieltä sun täältä ja vaihtaa pikapikaa blogia. Onko itsetunnossani jotain vikaa? Ei, olen vain hauska. Enpäs sinuna menisi puhumaan mitään lukijoista. Shut up.

Orastava rimakauhu riipii siellä jossain – olen aika varma, että ette halua tietää missä – ja piskuinen kompuutterini hidastelee enemmän kuin koskaan. Mitähän rimaa minä tässä oikein pelkään? Oman rimani ylittämättä jättämistäkö vaiko sitä, että en näe koko touhussa yhtäkään rimaa? Ei kun sitä se vaan onkin… jaarittelen ensimmäisen blogipostaukseni parissa.

Mutta rakkaat lukijani, siis olemattomat tai olevat, tämä ei tule päättymään tähän. Ainakaan vielä.


Hyvää Matkaa! (huom. aikataulumiehen ääni).

Ei kommentteja: